7+8 syytä äänestää #78
Tässä kirjoituksessa tarjoilen seitsemän syytä sille, miksi minua henkilönä kannattaisi äänestää, sekä kahdeksan asiaa, jotka ovat agendallani korkealla.
Kaupunginvaltuutettu
Tässä kirjoituksessa tarjoilen seitsemän syytä sille, miksi minua henkilönä kannattaisi äänestää, sekä kahdeksan asiaa, jotka ovat agendallani korkealla.
Kun ihminen itse tunnistaa tarvitsevansa apua, hän altistaa itsensä monesti suurelle häpeälle. Kulttuurissamme avun ja tuen tarvitseminen on tietynlainen tabu, josta ollaan onneksi hiljalleen vapautumassa. Siinä vaiheessa, kun ihminen on riisunut kaiken ylpeytensä ja pystyy olemaan niin hauras, että hän ymmärtää tarvitsevansa apua ja sitä pyytää, hänelle on oltava konkreettista tarjottavaa.
Minua vahvasti lähes kaikilla elämän osa-alueilla ohjaava motiivi on suoriutumisen motiivi. Jos asia on minulle yhtään tärkeä, menen sieltä, missä aita on korkea ja piikkilangalla vahvistettu sen sijaan, että etsisin kuopan, jonka kautta kaivautua ali. En päästä itseäni helpolla, koska siedän huonosti keskinkertaisia tuloksia.
Liikunnallinen elämäntapa lähtee lapsuudesta. Se kuitenkin tarvitsee kimmokkeita, kannakkeita ja kannustusta läpi elämän.
Being a foreigner in Finland is not a walk in the park. We still have a lot to do, especially on the attitudes side. All kinds of racism and prejudism around us worries me. We could start by ensuring that in the municipal elections, we do also hear and listen to those with whom we do not share the first language.
Toivonkin, että kunnissa pohdittaisiin nykyperheiden haasteita erityisesti voimavarojen tukemisen näkökulmasta. Kun perheessä on hyvinvoivia aikuisia, se myös todennäköisemmin kestää ja kannattelee kaikkia jäseniään paremmin. Ennaltaehkäisevät toimet tulisi nostaa keskiöön, koska korjaavat toimet ovat aina raskaampia ja kalliimpia monellakin tavalla. Kriisi olisi monesti helpompi estää kuin ratkaista.
Odotan jo innolla ja melko suurella jännityksellä ääntenlaskun hetkeä. Kaltaiselleni ensikertalaiselle lopputulos voi olla mitä tahansa muutamasta äänestä ylöspäin. Koska olen tosissani liikkeellä, tiedän pettymyksen olevan suuri, mikäli valtuustopaikka jää saavuttamatta. Tapanani on ollut tehdä se, mitä teen, tosissani. En lähde yrittämään vaan onnistumaan.
Valtuustotyö tuntuu siis kutsuvan kiihkeimmin 45-64-vuotiaita. Toivoisin valtuustoon rohkeasti myös nuoria tuomaan esiin nuorten ääntä, sekä kaltaisiani 30 ja 40 ikävuoden väliin istuvia, joille lapsiperheiden asiat ovat ajankohtaisia ja kokemukset elämästä lyhyempiä mutta eivät silti vähemmän merkityksellisiä.
Turvapaikanhaku ja pakolaisuus ovat seurauksia, eivät syitä. Teoriassa ainoa kestävä ratkaisu olisi se, että ihmisiä autettaisiin kotimaihinsa mahdollisimman ennaltaehkäisevästi, jotta kotoa ei tarvitsisi lähteä.
Hoiva merkitsee minulle ihmisarvoisen elämän mahdollistamista ja tukemista. Siihen kuuluvat mm. oman persoonan ja tilan kunnioitus, omien mieltymysten ja tapojen toteuttamisen mahdollistaminen, arvostava ja läsnäoleva kanssakäyminen, sosiaalisuuden ja läheisyyden tarpeen vaaliminen sekä empatia.
Koneet yrittävät kaivaa mustavalkoista mielipidettä yksittäisiin detaljeihin, joihin viisaat ratkaisut ovat monesta tekijästä riippuvaisia. Se on hyvä muistaa, kun vastauksia ja mielipiteitä lukee ja tulkitsee
Vertaus ajattomiin klassikkotuoleihin kiteyttää oman ajatusmallini siitä, miten kunnassa julkista rakentamista pitäisi tehdä: tarkoituksenmukaista, laadukasta, säännöllisellä huollolla kustannustehokkaasti ylläpidettävää, aikaa ja sen hammasta kestävää. Ympäristöön sointuvaa ja kaunistakin, mutta käytännöllisyydestä tinkimätöntä.
Kun mietitään, miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka tai miksi vaaleihin on vaikea saada ehdokkaita, tässä on yksi syy. Politiikan varjolla ja valossa saa käyttää täysin erilaista retoriikkaa ja keinoja kuin monella muulla elämänalueella. Se on monelle vierasta ja luotaantyöntävää. Miksi lähteä vapaa-ajallaan ajamaan yhteistä hyvää, jos se tehdään epäkiitollisessa ilmapiirissä?
Monissa maissa äitiysvapaalla ei saa pennin pyörylää mistään, tai korvaus on lähinnä nimellinen. Systeemi Suomessa on siis melko ainutlaatuinen, voisi jopa sanoa lapsi- ja perhemyönteinen. Miksi siis valitamme ja olemme niin epäkiitollisia perheellistyjiä?
Rajalliset peruskoulutukseen varatut resurssit on mielestäni kohdennettava ensisijaisesti niin, että ne mahdollistavat lisää koulua kouluihin.
Korona-aikana etätyöskentelevät jättävät enemmän kulutusta Hyvinkäälle kuin he jättäisivät ns. normaaliolosuhteissa. Jossakin määrin tämä vaikutus tullee jatkumaan, kun korona päättyy, olettaen, että läsnätyö ei palaa muotiin samassa mittakaavassa kuin ajanlaskun aikaan ennen koronaa.
Muutos on aina paitsi haaste, myös mahdollisuus. Hyvinkäälle muutoksessa on paljon potentiaalia. Hyvinkää voisi alkaa rohkeasti ratsastaa etätyöllä osana kaupunkibrändiään. Kun työtä voi suorittaa enenevästi kotoa käsin, asuinpaikan valintakriteerit muuttuvat. Työmatkan pituus ei ole enää niin määrittävä kriteeri, jos työmatka taitetaan neljän-viiden päivän sijasta kerran tai kahdesti viikossa.
Julkinen toimija ei voi elää leväperäisesti ja luottaa siihen, että aina jostakin tulee rahaa ja joku lopulta aina pelastaa. Haluaisin jättää lapselleni yhteiskunnalliseksi perinnöksi velan sijasta vaurautta.
Siksi olen ehdolla. Haluan kantaa reilusti vastuuta, vaikuttaa omilla vahvuuksillani yhteisen hyvän eteen.