Yksi henkilökohtainen mielenkiinnonkohteeni ja syyni lähteä politiikkaan on halu nähdä omakohtaisesti sen maailmaa, oppia ymmärtämään sen dynamiikkaa ja lainalaisuuksia. Haluan paitsi olla itse vaikuttamassa, myös nähdä konkreettisesti, miten päätökset syntyvät ja millaisin perustein. Millainen valssi (tai farssi) pyörii taustalla. Haluaisin myös avoimesti jakaa tietoa tästä maailmasta “kulissien takaa” siitä kiinnostuneille, jotta ihmisille konkretisoituu kunnallisen päätöksenteon maailma.
Kerroin blogini avauskirjoituksessa, että yksi keskeisimmistä huolenaiheistani on politiikan pelikentän säännöt ja toimintatavat. Ne kun tuntuvat poikkeavan suhteessa muihin minulle tutumpiin toimintaympäristöihin. Se, mitä sallitaan tai mikä nähdään normaalina toimintana ja esim. kielenkäyttönä, on eri tasolla kuin työelämässä tai vaikkapa urheilussa.
Sain eilen kiertotietä kuulla, että sosiaalisessa mediassa oli nostettu esille postilaatikoihin jakamani vaalimainos. Postauksen oli tehnyt toisen puolueen edustaja. Postauksessa kyseltiin hieman ivalliseen sävyyn, millainen ehdokas se sellainen on, joka ei uskalla laittaa puolueensa logoa mainokseensa näkyviin. Postauksesta oli asiallisesti jätetty pois nimeni ja kuvani. Postauksen yhteydessä jaetusta kuvasta, jossa näkyi mainoskorttini teksti, oli rajattu pois Kokoomuksen kuntavaalikampanjan sininen sydäntunnus.
Minua vähän hymyilytti. Mainokseni oli osunut ja uponnut. Se oli poimittu laatikosta ja jätetty kiikuttamatta suoraan paperinkeräykseen. Se oli luettu. Se oli siis ehkä sittenkin ihan onnistunut. Se oli herättänyt mielenkiinnon, saanut aikaan tunnereaktion.
Samalla suretti. Vaalipeli oli alkanut, ja täällaista se siis olisi.
Oli totta, että mainoksesta oli jätetty pois puolueen nimi ja logo. Valinta oli täysin tietoinen. Syitä oli kaksi. Mainoksessa oli käytetty puolueelle tunnusomaista väri- ja symbolimaailmaa. Koin ne riittäväksi indikaatioksi puolueesta, ja halusin osana ennakkomainontaani tulla esiin ihmisenä ennen puoluetta ja sen herättämiä ennakkoluuloja tai -oletuksia.
Toisekseen mainoksellani oli aidosti isompi tarkoitus. Siinä kerrottiin, että vaalit lähestyvät. Puolueen logon pois jättämällä halusin, että ihmiset yli puoluerajojen lukisivat tekstin ja saisivat muistutuksen siitä, että kuntavaalit ovat kohta ovella. Koska äänestysaktiivisuus olisi elintärkeää demokratialle. Yritin aidosti ja vilpittömästi pelata yhteisen hyvän eteen. Koska yhteinen hyvä ei ole minulta pois.
Kävin henkilökohtaisesti ja omalla nimelläni ja kuvallani vastaamassa postaukseen. Kerroin, että mainos oli minun. Avasin syitä sille, miksi mainoksesta oli jätetty pois puolueen nimi ja logo. Tein sen mielestäni asiallisesti ja vastasin annettuun kritiikkiin.
Keskustelu jatkui ilman minkäänlaista reaktiota antamaani vastaukseen. Postauksen tekijä ei sitä huomioinut. Muut kommentoijat jatkoivat osin asiasta, pääosin sen vierestä. Suretti taas vähän. Näinkö politiikassa toimitaan? Avataan dialogi, mutta käydään monologia. Kritisoidaan, mutta kun joku sitten perustelee ajatuksensa toimintansa taustalla, se jätetään huomiotta.
Vaikka annettu piikki oli pieni, tylppä ja epäsuora, ja siitä oli asiallisesti jätetty nimet mainitsematta, en voinut silti olla ajattelematta, että näinkö tällä kentällä tavataan pelata. Että on ihan ok käydä omaa taistoaan muita osoittelemalla ja mollaamalla.
Lapsille opetetaan (ainakin omalleni) pienestä pitäen, että kaikkia pitää kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti. Työelämässä istuu syvässä se, että omaa tekemistä saa markkinoida vain omista ansioista kertomalla. Sivulauseessakaan ei ole kohteliasta kertoa, kuinka naapurifirman vastaavasta tuotteesta muuten puuttuvat nämä ja nuo ominaisuudet, joita meiltä löytyy. Jos kilpailee muihin vertailemalla tai pahimmillaan muiden tarjoomaa väheksymällä, on äkkiä itse ulkona kilpailusta. Koska sellaista kilpailua pidetään mauttomana. Olen ehkä naiivi, mutta tämä on oma kokemukseni yrityselämästä isoissa yrityksissä sekä myyjänä että ostajana.
Urheilukentällä olen äärimmäinen joukkuepelaaja ja muiden kunnioittaja. Nostan kyllä kädet kattoon maalin tehdessäni, mutta vielä suurempaa riemua koen, kun onnistun antamaan maaliin johtaneen syötön tai saan omalta puolustusalueelta käyntiin hyvän hyökkäyksen. Kehun ja kiitän myös avoimesti vastustajia hyvistä suorituksista tai vauhdikkaasta pelistä. Vaikka pelaan kovaa, pyrin silti aina aidosti pelaamaan niin, että pärjään (tai häviän) omalla taidollani ja yritykselläni, en rikkomalla muiden peliä.
Kun mietitään, miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka tai miksi vaaleihin on vaikea saada ehdokkaita, tässä on yksi syy. Politiikan varjolla ja valossa saa käyttää täysin erilaista retoriikkaa ja keinoja kuin monella muulla elämänalueella. Se on monelle vierasta ja luotaantyöntävää. Miksi lähteä vapaa-ajallaan ajamaan yhteistä hyvää, jos se tehdään epäkiitollisessa ilmapiirissä?
Minä olen menossa valtuustoon rakentamaan, kunnioittamaan ja tekemään yhteistyötä. Jos se on väärä tapa, en ehkä pääse läpi. Tai jos pääsen, lentoni tuskin kestää yhtä kautta kauempaa. Omasta linjastani en ole valmis tekemään kompromisseja.