Mielipidekirjoitukseni Aamupostissa tiistaina 2.2. (maksumuurin takana, teksti luettavissa edellisestä blogitekstistäni) poiki muutaman kirjoituksen verran jatkokeskustelua lehden mielipideosastolla. Keskiviikkona 3.2. paikallinen yrittäjä nosti esiin mm. paikallisten lounasravintolayrittäjien kurimuksen kulutuksen merkittävästi taannuttua etätyösuosituksen myötä. Torstaina 4.2. puolestaan nimetön etätyöläinen näki tilanteessa kanssani samanlaisia mahdollisuuksia paikallisille yrityksille. Yhtä kaikki, kolikolla on aina monta puolta ja näkökulmia useita. Siksi parasta onkin, että keskustelua syntyy, jotta kaikki eri näkökulmat tulevat esille.
Huomasin myös iltalenkillä ilokseni, että hieman omaa mielipidekirjoitustani vastaavasta aiheesta julisti myös IS:n keskiviikon 3.2. lööppi. Aihe ja ajatus koronan vaikutuksista asumisessa tapahtuvaan kysyntään ei ole mitenkään uniikki, ja maalaisjärjellä päädyin itsekin ajattelemaan asiasta samalla tavalla kuin IS:n toimittaja kirjoitti: korona on synnyttänyt asumiseen uusia tarpeita, jotka jossakin määrin vaikuttavat myös asuntojen kysyntään. Yksi näistä on tarve työskentelytilalle etätyön yleistyttyä.
Hyvinkään väestösuunnitteen käppyrät ovat varovaisen positiivisia. Kaupungin elinvoiman kannalta ei kuitenkaan varmasti olisi pahitteeksi, jos positiivinen liikehdintä olisi hieman ennustettua nopeampaa ja koostuisi työssäkäyvistä veronmaksajista, jotka varta vasten valitsisivat asuinpaikakseen pääkaupunkiseudun kuntien sijaan Hyvinkään. Etätyön yleistymistä voisi käyttää yhtenä Hyvinkään markkinointivalttina ja alleviivata ihmisille, miksi Hyvinkää voisi olla heille potentiaalinen vaihtoehto.
Salainen sisäinen copywriterini heräsi kieli poskessa ideoimaan mainoslauseita Suomen Parhaalle Etätyökaupungille Hyvinkäälle:
Hyvinkää – kaupunki, jossa budjettisi riittää kotiin, jossa on riittävästi huoneita ja niissä suljettavat ovet
Hyvinkää – lounastunnissa luontoon tai lähiravintolaan – ja vielä takaisin
Hyvinkää – elämänlaatua etänä, silti tunnissa tehokkaasti läsnä
Mutta vakavoidutaanpa taas. Uskon vahvasti, että näin korona-aikana etätyöskentelevät jättävät enemmän kulutusta Hyvinkäälle kuin he jättäisivät ns. normaaliolosuhteissa. Jossakin määrin tämä vaikutus tullee jatkumaan, kun korona päättyy, olettaen, että läsnätyö ei palaa muotiin samassa mittakaavassa kuin ajanlaskun aikaan ennen koronaa.
Väitteeni ei perustu tietoon tai faktaan, vaan on oletus, jossa tarkastellaan vain niitä n. 5000 Hyvinkäältä töihin pendelöivää ja heidän kulutuskäyttäytymistään. Oletus on yksinkertaistettu siinä, ettei se huomioi vastaavasti Hyvinkäällä työskentelevien siirtymistä etätöihin ja sen vaikutuksia. Mielipidekirjoitukseeni 3.2. esitetystä vastineesta ymmärsin, että paikallisesti työllistetyn väestön loistaminen poissaolollaan työpaikoilta on ollut todella raastava isku esim. paikallisille lounasravintoloille. En vähättele tätä yhtään, enkä yritä väittää, että ne reippaat 5000 Hyvinkäältä työn perässä pendelöivää olisivat tätä vajetta pystyneet paikkaamaan edes säännöllisillä vierailuillaan tai noutotilauksillaan.
Viittaan ajatuksessani puhtaasti siihen joukkoon ihmisiä, joka normaaliolosuhteissa päivittäin tai lähes päivittäin pendelöi työskentelemään toisaalle. Heidän osaltaan lounasruokailut normaaliolosuhteissa tapahtuvat monesti työpaikan ympäristössä ja kulutus jää siten työskentelypaikkakunnalle. Mahdolliset ruokakauppareissut tai muut hankinnat on mahdollista myös tehdä työpaikan ympäristössä tai työmatkan varrella. Kun etätyö todennäköisesti yleistyy ainakin jossakin määrin suhteessa aikaan ennen koronapandemiaa, päivittäiset pendelöijät napottavat kotona tai muissa työskentelyn mahdollistamissa tiloissa kotipaikkakunnalla. Kun työn takia kotikaupungista ei poistuta, kulutus edellä mainittujen lounaiden tai muualla suoritettujen ostosten osalta siirtyy ainakin jossakin määrin kotikuntaan. Ei kaikki, mutta osa.
Uskon myös, että etätyön yleistyminen voi vaikuttaa pienissä määrin palveluiden kysynnän tasaantumiseen, kun tämä etätyöskentelevien joukko pystyy hyödyntämään palveluita esim. kesken päivän. Hierontaan, kampaajalle tai hammaslääkäriin voi hakeutua ennen työpäivän alkua tai kesken päivän työn sen salliessa. Näille ihmisille kulutukselle kotipaikkakunnalla avautuu uusia ikkunoita pelkkien iltojen tai viikonloppujen sijaan.
Toivon, että työtä ja työn tekemisen kulttuuria tutkitaan vimmalla pandemian hellitettyä, jotta pääsisin validoimaan tässä tekemiäni oletuksia. Niitä odotellessa voisi tarttua härkää sarvista ja rohkeasti houkutella uusia veronmaksajia Hyvinkäälle. Vaikka sitten kertomalla, että täällä rahasi voi riittää asumiseen, jossa työllekin on mahdollista osoittaa pysyvää tilaa. Ja tämä on muutenkin aika mukiinmenevä kaupunki!