Viimeistään koronan myötä on tullut selväksi se, kuinka tärkeää liikunta on. Ei vain keholle ja fyysisesti, vaan ennen kaikkea henkisesti. Liikunta nostattaa ja keventää mieltä, saa esiin monenlaisia tunteita ja tunnetiloja. Siihen voi purkaa turhaumaa, jopa surua, ja sen tahdissa voi kohottaa iloja uusiin ulottuvuuksiin.
Liikunnallinen elämäntapa lähtee lapsuudesta. Se kuitenkin tarvitsee kimmokkeita, kannakkeita ja kannustusta läpi elämän. Liikunnan sairauksia – niin fyysisiä kuin psyykkisiä – ehkäisevä vaikutus on laajasti tunnettu ja tunnustettu. Sen tiedetään myös parantavan yleistä suoritus- ja vastustuskykyä, sekä vaikuttavan positiivisella tavalla sosiaaliseen elämänpiiriimme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Siksi liikunnasta ja monipuolisista mahdollisuuksista sen harrastamiseen kaikissa ikäryhmissä pitää olla kuntatasolla hyvin kiinnostunut.
Mitä liikunnallisempi väestö, sitä paremmin sen voi olettaa voivan. Hyvinvoivat yksilöt jaksavat myös opiskella, tehdä työtä, pitää huolta perheestä ja läheisistä, kenties jopa kantaa kortta kekoon yhteisön hyväksi. Investoinnit liikuntaan näkyvät mm. tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoissa niitä vähentävästi.
Hankalaksi asian tekee tietenkin se, ettei kukaan voi luvata varmaa tuottoa liikuntapaikkainvestoinneille. Ei voida sanoa, että investoimalla 3 miljoonaa euroa kenttälajien talviharjoitushalliin tai tekojäärataan voidaan seuraavan 20 vuoden aikana säästää 10 miljoonaa euroa erikoissairaanhoidon kuluissa. Voidaan toki viitata erilaisiin tutkimuksiin, tilastoihin ja todennäköisyyksiin. Mutta varmuutta ei voi antaa kukaan. Siksi liikuntapaikkainvestoinnit ovat hankalia päätöksiä.
Aina on hyvä vaihtoehto
Liikuntapaikkainvestointien vaikeus tulee niiden vaikuttavuuden arvioinnin haasteista sekä eri tahojen ristiriitaisista intresseistä. Aina on vaihtoehto, joka palvelisi jotakin toista ryhmää tai lajia paremmin. Investoinnin vaikuttavuuden arviointikriteereistä voidaan aina olla montaa mieltä. Jos investoidaan jalkapallohalliin, jonossa on kymmenen muuta lajiyhteisöä, jotka pettyvät, kun oma agenda ei päässytkään toteutuslistan kärkeen.
Koska rahaa kaupungilla on aina vähemmän kuin rahanreikiä, on tehtävä rankkaa priorisointia. Siksi toivoisinkin, että liikuntapaikkainvestointeja olisi mahdollisuus suunnitella pitkälle tulevaisuuteen, jotta olisi myös realistista näkymää lajiyhteisöille ja kuntoilijoille siitä, milloin oma vuoro olosuhteiden parannukselle mahdollisesti olisi tulossa.
Investointeja suunniteltaessa on oltava realisti. Hangonsiltaan kaavaillun monitoimihallin – puheissa tutummin Rentto-hallin – kanssa mentiin mielestäni utopian puolelle, mikä näkyy nyt viivästettyinä suunnitelmina ja epävarmana toteutuksena. Vaikka tulevaisuuteen on hyvä varautua ja pohtia mahdollisuutta, että kaupungistamme löytyy jatkossa pääsarjatason palloiluseuroja, piilee siinä myös riskinsä. Samalla kun tavoitellaan epävarmaa tulevaisuudenkuvaa, jätetään toteuttamatta tarpeellisia matalamman ambitiotason hankkeita, jotka hyödyttäisivät lapsia, nuoria ja harrastajia laajemmin ja nopeammin.
Itse pohdin liikuntapaikkainvestointien kohdalla mm. seuraavia kysymyksiä:
- Kuka investoinnista hyötyy? Keitä se palvelee? Mikä on potentiaalinen käyttäjäkunta nyt? Entä tulevaisuudessa?
- Ovatko investoinnin edunsaajina vain jonkin tietyn lajin harrastajat ja/tai tiettyjen seurojen jäsenet?
- Jos käyttäjäkunta on rajattu pääasiassa tiettyihin lajeihin tai seuroihin, tulisiko kunnan velvoittaa edunsaajia osallistumaan hankkeeseen esim. etsimällä sponsorirahoitusta?
- Kuinka paljon investoinnista pitää olla osoittaa hyötyä seuratoiminnan ulkopuolisille kuntoliikkujille tai harrastelijoille?
- Palveleeko investointi koululiikuntaa?
- Millaisia vaihtoehtoja investoinnin käytännön toteutukselle on? Kuinka pitkäikäinen investointi?
- Kuinka paljon ylläpitokustannuksia voidaan kattaa käyttökorvauksilla? Millainen on käyttäjien maksukyky ja -kynnys?
Hyvinkäällä on hyvä harrastaa
Hyvinkään erityinen valtti on mahdollisuus liikkua luonnossa. Olemme onnistuneet hyvin sen maltillisessa valjastamisessa matalan kynnyksen liikunnan käyttöön. Tarjolla on myös laadukkaitava vaihtoehtoja trendikkäille luonnonäärilajeille, kuten patikoinnille, maastopyöräilylle, hiihdolle ja frisbeegolfille. Investoinnit kuntoportaisiin ovat olleet hieno juttu! Ulkokuntosalit jättäisin rakentamatta, perustuen havaittuun käyttöön. Väitän, että ne ovat kallis investointi suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Toinen Hyvinkään valtti on mielestäni kompakti koko. Tapaamme sanoa kotona, että jokaiseen harrastusmatkaan voi budjetoida 10-15 minuuttia suuntaansa, ja aina se riittää. Oli sitten matkalla jäähallille, ratsastustalleille, uimaan tai katsomaan pesäpalloa, taajama-alueelta on perillä lähes aina viimeistään vartissa. Se on monessa kaupungissa ja kunnassa melkoinen harvinaisuus. Kun liikunnan ja virkistäytymisen lähteet ovat ulottuvilla, aikaa ei mene niiden saavuttamiseen vaan tekemisestä nauttimiseen. Myös se madaltaa kynnystä lähteä ja tehdä.
Sietäisimme rummuttaa kaikkia näitä mahdollisuuksia ja valttejamme enemmänkin. Lähes jokaiseen Hyvinkään kotiosoitteeseen pätee se, että kauas ei tarvitse lähteä tavoittaakseen luonnon ja matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia. Lajikirjoa löytyy, puitteet monelle lajille ovat vähintään kohtuulliset, ja harrastuspaikat ovat helposti saavutettavissa.
Olen itse henkeen ja vereen jääurheilunainen. Hyvinkää on keskivertoa parempi jääurheilukaupunki. Ei huippu, muttei heikkokaan. Edustan itse seuratasolla Hyvinkää Stormia sekä jääkiekossa että ringetessä. Olen toiminut myös Hyvinkää Ringetessä valmentajana, ja odotan kuumeisesti, että tyttäreni innostuisi ringetestä ja pääsisin hänen kanssaan taas mukaan valmennustoimintaan ja toimimaan lasten liikuttajana. Kahden kaukalon jäähallimme on toimintaa piukassa. Edustamieni joukkueiden harjoitusvuorot ajoittuvat myöhäisiltaan tarkoittaen sitä, että pelit päättyvät keskiviikkoiltana vasta klo 22:45. Vaikka mieleni tekisikin joukkueen edun nimissä sanoa, että ottaisin mieluusti Hyvinkäälle kolmannen kaukalon, en silti voi kuntapoliitikkona olla sen kannalla. Uskon, että investointijonossa on ensin tärkemäpiäkin kohteita. Esimerkiksi tekojäärata hyödyttäisi huomattavasti laajemmin myös kunto- ja harrasteliikkujia, ja olisi siksi kannattavampi investointi kuin kolmas sisäkaukalo.
Hyvinkäällä on keskisuureksi kaupungiksi verrattain laaja kirjo mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja. Ilman aktiivisia seuroja ja vapaaehtoisia seuratoimijoita tätä toimintaa ei olisi. Iso kiitos kuuluukin heille, jotka antavat jatkuvasti panostaan lasten, nuorten sekä aikuisten harrastetoimintaan. Lisäksi meillä on upeita yrittäjiä, jotka mahdollistavat laajan lajikirjon väestöpohjaamme nähden. Erityismaininnan ansaitsee Sveitsin laskettelukeskus, jossa oli sellainen pöhinä viime kaudella, että alta pois!
Pidetään Hyvinkää hyvänä liikuntakaupunkina myös jatkossa fiksuilla investoinneilla! Sitä varten valtuustoon tarvitaan fiksuja päättäjiä!