Happirikkaan helmikuun viikonlopun täytti kauniista talvisäästä nauttimisen lisäksi myös OAJ:n vaalikoneen väittämien pohdiskelu. Halusin jakaa muutamia ajatuksiani kyseisessä vaalikoneessa esitettyihin kysymyksiin myös täällä blogin puolella. Tässä väittämien ja vastausten TOP 5 (väittämä lihavoituna):
1. Yli kolmevuotiaat lapset tulisi ohjata ensisijaisesti aina päiväkodin varhaiskasvatukseen sen sijaan, että lapset hoidettaisiin kotona.
Perheillä tulee olla oikeus päättää lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Suomalainen varhaiskasvatus on kansainväliselläkin mittapuulla laadukasta. Varhaiskasvatuksen tarjoamien palveluiden tulee olla houkuttelevia, perheiden lähtökohdista järjestettyjä ja hinnaltaan saavutettavia, jotta perheet kokevat palvelut mielekkäiksi ja lisäarvoa tuottaviksi, ja haluavat omaehtoisesti hyödyntää varhaiskasvatuksen palveluita.
Kunnan vastuulla on viestiä varhaiskasvatuspalveluistaan perheille, jotta niiden sisältö, laatu ja saatavuus ovat selkokielisesti kaikkien palvelun kohderyhmään kuuluvien tiedossa. Laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut ovat teko paitsi lasten hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle, myös mm. tasa-arvolle, naisten työllisyydelle ja perheiden voimavarojen tukemiselle.
2. Kunnassani perusopetuksen ryhmäkoko pitää rajata ja rajauksessa on huomioitava tukea tarvitsevien oppilaiden määrä.
Suuri ryhmäkoko ei edistä kenenkään oppimista. Ryhmäkoosta eri luokka-asteille tulee asettaa kunnan raami, josta voi poiketa vain erittäin painavista syistä. OAJ:n esitys opettajamitoitukseksi on kunnianhimoinen, mutta antaa kunnan raamille hyvän keskustelupohjan.
Ryhmäkoko ei voi perustua vain oppilasmäärään, vaan siinä on otettava huomioon erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevien lasten määrä sekä heille saatavissa olevat tukiresurssit. Ryhmissä, joissa on tukea tarvitsevia lapsia, on oltava perusraamia selvästi pienempi ryhmäkoko tai vaihtoehtoisesti ohjaajaresursseja – mieluummin molemmat.
3. Kunnassani tulisi tarjota perusopetuksen oppilaille opetusta yli säädetyn minimin, vaikka se voi tarkoittaa kuntaveroprosentin nostoa tai leikkaamista muista palveluista.
Koulutus on yksi pitkäjänteinen hyvinvoinnin tekijä ja luoja. Koulutuksesta säästäminen on lyhytnäköistä ja kostautuu tulevaisuudessa.
Kunnassa on tasapainoiltava lukuisten velvoitteiden ja palvelutarpeiden kanssa. Opetuksen tulee olla prioriteettilistalla korkealla, mutta siihen tehtävät panostukset on aina pohdittava osana kokonaisuutta, jotta talous säilyy kestävällä pohjalla. Veronkorotukset eivät ole nykyisillä veroasteilla enää kannattettavia, jotta työn tekeminen säilyy kannattavana ja kotitaloudet ostovoimaisina.
A1-kielen alkaminen jo ensimmäiseltä luokalta ei saa näkyä tuntivähennyksinä muissa oppiaineissa. Näin Hyvinkäällä on onneksi toimittu, ja 1.-2.-vuosiluokan tuntijako on yhden tunnin edellytettyä vähimmäistuntikehystä enemmän. Näin tulee toimia myös jatkossa. Mikäli kunnan talous mahdollistaa, on tuntikehyksen kasvattaminen entisestään erittäin potentiaalinen kehityskohde.
4. Kunnan velvollisuus on taata kaikille oppilaille oman äidinkielen ja uskonnon opiskelu ja pätevät opettajat opettamaan näitä aineita.
Lapsen äidinkieli on hänen tunnekielensä. Sen arvostamisella ja vahvistamisella on paitsi tiedollisia ja taidollisia, myös sosiaalisia hyötyjä. Omasta äidinkielestään pitää voida olla ylpeä ja onnellinen. “Suomi toisena kielenä” voitaisiin unohtaa ja alkaa puhua vain äidinkielestä ja suomen kielestä oppiaineina.
Jos oman äidinkielen perusta jää puutteelliseksi, se voi haitata muiden kielten tai muiden oppiaineiden oppimista jatkossa. Haasteena on lukuisten kielten pätevien opettajien saatavuus. Etäopetus tai monimuoto-opetus voisivat olla perusteltuja opetusratkaisuja näiden kohdalla.
Tunnustuksellinen uskonnon opettaminen tulisi mielestäni lopettaa ja siirtyä kaikille yhteiseen ja yhtenevään maailmankatsomuksen, filosofian ja kulttuurien oppiaineeseen.
5. Terveelliset ja turvalliset opetustilat on asetettava aina etusijalle kunnan investoinneissa, vaikka se edellyttää muiden investointien lykkäämistä.
Terveydelle haitalliset opetustilat on asetettava käyttökieltoon välittömästi asian toteamisen jälkeen, ja opetus on siirrettävä väistötiloihin tilanteen korjaamisen ajaksi. Opetuksen jatkaminen epäterveellisissä tiloissa maksaa kunnalle jatkossa mm. sairaanhoitokuluina. Yksilölle ne voivat tuottaa koko loppuelämän mukana kulkevan terveyshaitan, joka voi rajoittaa elämää ja sen valintoja.
Opetus- ja koulutiloihin tehtävät investoinnit tulee priorisoida korkealle, kun kyse on tiloista, joissa opetusta ei voi toteuttaa turvallisesti.