“Mitä sinä hyvä tyttö tuollaiseen! Politiikka on niin raadollista, siellä pitää olla paksu nahka, että kestää sitä jatkuvaa arvostelua ja eripuraa.” Näin sanoi isoäitini, kun kerroin pyrkiväni Hyvinkään valtuustoon. Äänessä oli aitoa huolta – ja ehkä sen taustalla myös ripaus ylpeyttä. Paras ystäväni totesi uutisen kuullessaan, että “vihdoin”. Hän on tuntenut minut yhdeksänvuotiaasta.
Minulla on aina ollut aito halu vaikuttaa. Olen kokenut vaikuttamisen tietynlaiseksi positiiviseksi velvollisuudeksi. Jos on resursseja ja intoa kehittää ympäröivää yhteiskuntaa, sitä tulisi tehdä tavalla tai toisella. Haikailen hieman nostalgisesti 90-luvun talkooaikoja, jolloin oli yleisempää, että omasta jaettiin yhteisen hyvän eteen. Suren hieman sitä kehitysvaihetta, jota parhaillaan elämme. Oman navan ympärille tiivistynyt kiire synnyttää kohinan, jossa ympäröivä maailma muuttuu muiden vastuualueeksi. Muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kommentoidaan kärkkäästi ja nimettömästi. Samalla jätetään näkemättä se, mitä itse voitaisiin tehdä asioiden puolesta.
Isoäitini ensireaktioon kiteytyy paljon pohdintaa, jota olen käynyt ennen ehdolle asettumista. Miksi kukaan haluaisi mukaan politiikkaan? Vaikka hallituksen naiskvintetti ravistelikin poliittisia mielikuviani aina Voguen kansikuvia myöten, on oma kuvani politiikasta silti pinttynyt asetelmaan räksyttävistä änkyröistä, paatoksellisen hitaasti etenvistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat vakavia, riitaisia ja suoltavat päälleliimatulla, erikoisesti painotetulla nuotilla ympäripyöreyksiä, joista ei kukaan saa kiinni. Kuntaliiton tuoreen kyselyn mukaan kyseessä on suuremmissa kaupungeissa vielä melko aikaa vievä luottamustoimi, jossa ei pahimmillaan voi välttyä paikallisjulkisuuden tuomilta lieveilmiöitä, kuten häirinnältä.
Yksi syy siihen, miksi minä haluan mukaan politiikkaan, on usko siihen, että paras tapa oppia ymmärtämään ja arvostamaan politiikan dynamiikkaa ja tapahtumia on lähteä siihen mukaan. Toivon samalla pääseväni kumoamaan kliseiset ennakkoluuloni. Toivon oppivani, että kuntatasolla politiikka on rakentavaa, kokonaisvaltaista yhteisten etujen ajamista, jossa erilaisista näkökulmista, faktoista ja tarkoin tehdyistä pohdinnoista keittyy kasaan ratkaisuja, joka ovat vallitseviin tilanteisiin ja lähitulevaisuuteen parhaita mahdollisia. Ehkä olen naiivi, mutta tähän haluan uskoa – ja sitä olla osaltani myös edesauttamassa.
Muun muassa näistä syistä olen ehdolla. Haluan kantaa reilusti vastuuta, vaikuttaa omilla vahvuuksillani yhteisen hyvän puolesta. Haluan olla varmistamassa, että yhteiskuntamme on elinvoimainen, turvallinen ja inspiroiva ympäristö meille jokaiselle nyt ja tulevaisuudessa. Haluan myös olla luomassa politiikasta kuvaa, että se on lähestyttävää, rakentavaa, kunnioittavaa ja iloistakin, vaikka siihen liittyykin vaikeita asioita ja päätöksiä.
Olen aina kokenut vaalilupaukset hankaliksi. Olisi varmasti selkeämpää tulla esiin yhdellä kirkkaalla agendalla tai lupauksella ajaa jotakin konkreettista muutosta. Kuntapäätöksenteko on kuitenkin monimutkaista asioiden ja kokonaisuuksien yhteensovittamista, jossa rajapintoja ja vaikutuksia on laajasti ja kauaskantoisesti. Rahaa on myös rajallisesti, ja sen käyttöä on pystyttävä priorisoimaan objektiivisesti ilman omia fakkiutuneita agendoja. Valtuustokausi on monivuotinen, ja pöydällä ehtii käydä asioita hyvin laajalla skaalalla kouluverkosta infrastruktuuriin ja sote-kysymyksistä talousasioihin. On oltava valmis perehtymään, analysoimaan, kysymään ja vertailemaan. Näkemään asioita monesta eri kulmasta oman ahtaan poteron sijaan.
Siksi en vaalilupaa muuta kuin sen, että jos tulen valituksi, annan valtuustolle parhaan mahdollisen panokseni, osaamiseni ja kykyni ja toimin rohkeasti sen arvomaailman ohjaamana, jonka itse koen oikeudenmukaiseksi ja yhteistä hyvää mahdollisimman laajasti ja kestävästi edistäväksi.
Jatkossa avaan tässä blogissa ajatuksiani ja arvojani enemmän, jotta voit päättää, olisinko minä se ehdokas, jolle sinä uskot oman äänesi kaupungin päätöksenteossa.