Ennen ryhtymistä kuntavaaliehdokkaaksi en omistanut minkään puolueen jäsenkirjaa. Kokoomus oli itselleni kuitenkin melko itsestään selvä valinta, vaikka omasta vajaan parinkymmenen vuoden äänestyshistoriastani löytyy annettuja ääniä kokoomuksen lisäksi niin vihreille, sosiaalidemokraateille kuin RKP:nkin edustajalle.
Valitsin puolueista kokoomuksen, koska koin sen julkilausumat ja periaatteet läheisimmiksi itselleni. En allekirjoita kaikkia puolueen näkemyksiä ja koen olevani puolueen sisällä sen liberaalimpaa osastoa, jos lokerointi johonkin viiteryhmään nähdään välttämättömäksi.
Yksi keskeinen syy kuulua kokoomukseen on jaettu näkemys vakaan talouden roolista hyvinvoinnin edellytyksenä ja avaimena. Etenkin kuntatasolla kaivataan mielestäni tolkkua ja malttia siihen, että kuluttaa ei voi joka vuosi reilusti yli maksukykynsä. Vajetta ei voi paikata velalla loputtomiin, koska velkarahalla on aina hintansa ja takaisinmaksuaikansa. Talouden elinvoimaa on vaikea kohentaa veroja kiristämällä ja ostovoimaa heikentämällä. Haluaisin jättää lapselleni yhteiskunnalliseksi perinnöksi velan sijasta vaurautta.
Ilman vakaata taloutta ei ole mahdollisuutta ylläpitää tai kehittää sitä hyvinvointia, jota nyt pidämme osin itsestäänselvyytenä. Tuloja ja menoja tasapainotettaessa on uskallettava paitsi priorisoida, myös innovoida, tehostaa ja kehittää, jotta rahat saadaan riittämään mahdollisimman pitkälle. Julkinen toimija ei voi elää leväperäisesti ja luottaa siihen, että aina jostakin tulee rahaa ja joku lopulta aina pelastaa. Kokoomuksen kuntavaaliohjelma kiteyttää tämän kaiken mielestäni erinomaisesti:
Kuntataloutta pitää hoitaa niin kuin omaakin. Velat on maksettava, enempää ei voi tuhlata kuin tienaa, pahan päivän varalle pitää säästää ja tulevaisuuteen kannattaa investoida. Me emme hyväksy leväperäistä taloudenhoitoa, jossa ongelmiin ei puututa tai asioita ei yritetä tehdä paremmin.
Kun talous on jiirissä, ovat mahdollisuudet palveluiden kehittämiselle ja monipuoliselle tarjoamiselle aivan toisenlaiset kuin tilanteessa, jossa eletään kirstunpohjaa jatkuvasti kauhoen. On huomattavasti helpompaa päästä päättämään asioista järjellä ja sydämellä kuin sellaisten reunaehtojen rajoittamana, joiden sisällä on valittava huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono, johon sekä järki että sydän ovat tyytymättömiä.
Olen työelämässä nähnyt talouden molempia ääripäitä: vakaata ja kantokykyistä liiketoimintaa sekä kvartaalista toiseen pyristelevää eloonjäämistaistelua. Vaikka taloudellinen vakaus voi myös laiskistaa ja johtaa vaaralliseen itsetyytyväisyyteen, on siinä silti huomattavasti helpompaa olla luova, ennakoiva ja harkittu riskinottaja kuin tilanteessa, jossa jokaiseen päätökseen sisältyy tarve varmistaa ensisijaisesti suotuisa kustannusvaikutus.
Roolissani palkkauksen ja palkitsemisen asiantuntijana tämä kaikki on ollut hyvin kouriintuntuvaa: voidaanko palkkausta ja palkitsemista kehittää pitkäjänteisesti, periaatteita ja tarkoitusperiä kunnioittaen, vai joudutaanko tekemään lyhytnäköisiä ratkaisuja kustannuskärjellä, jolloin haasteita on todennäköisesti tiedossa myöhemmin. Uskon, että näistä yritysmaailman kokemuksista ja itseeni vahvasti iskostamista talouden realiteeteista on suurta lisäarvoa myös kuntatason päätöksenteossa. Uskon, että kokoomuksen edustama talouslinja on se, jonka varaan tulevaisuuden hyvinvointia on turvallista rakentaa.