Olen muutamat menneet viikot puurtanut vapaahetkinä eri medioiden vaalikoneiden parissa. Vaalikoneet ovat digiajan mukava lisä oman ehdokkaan etsintään ja ehdokkaisiin tutustumiseen. Olen itsekin äänestyshistoriassani hyödyntänyt vaalikoneita etsiessäni itselleni sopivaa ehdokasta.
Vaikka vaalikoneet ovat hyviä työkaluja, niihin kannattaa suhtautua kriittisesti, ja muistaa myös lukea ehdokkaiden kirjoittamia perusteluita etenkin itsellesi keskeisiin kysymyksiin. Monet kysymykset on koneissa aseteltu provokatiivisesti malliin “joko-tai”, vaikka tosielämässä asiat ovat enemmänkin “sekä-että”. Siksi kysymyksiin on hankalaa vastata siten, että vastaus todella kuvaisi omaa ajatusmallia asiasta.
Yksi esimerkki provokatiivisesta kysymyksenasettelusta on useammassa vallikoneessa esiintynyt väittämä, jossa tivataan ehdokasta valitsemaan ympäristöarvojen ja uusien työpaikkojen välillä. Aivan kuin uusien työpaikkojen luominen tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ympäristölle sanotaan soronoo ja metsää kaatuu. Uskon itse vahvasti, että 2020-luvulla on löydettävissä ratkaisuja, jotka kunnioittavat molempia tarpeita.
Osassa koneista kysymyksenasettelu on ristiriitaista. Hyvinkään paikallismedian vaalikoneessa oli useampikin kahden kysymyksen tai väittämän kohta, joista toiseen olisin halunnut vastata “samaa mieltä” ja toiseen “eri mieltä”. Oman kannan määrittäminen tällaiseen kysymykseen akselilla “täysin eri mieltä” – “täysin samaa mieltä” on todella haastavaa.
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n vaalikone taas lähestyi asioita kulmalla, jossa “oikeinmerkin” vastauksilleen olisi saanut laitamalla opetuksen kunnan rahankäytössä kaiken muun edelle. Talousrealistina en usko, että saan OAJ:ltä “koulutusmyönteinen ehdokas” tarraa, koska pyrin kosiskelun sijaan rehellisiin vastauksiin.
Koneet yrittävät kaivaa mustavalkoista mielipidettä yksittäisiin detaljeihin, joihin viisaat ratkaisut ovat monesta tekijästä riippuvaisia. Se on hyvä muistaa, kun vastauksia ja mielipiteitä lukee ja tulkitsee. Kuuliaisesti olen kuitenkin yrittänyt vastata ja perustella mielipiteitäni. Ehdottaisinkin vaalikoneita käyttäviä paitsi löytämään itselleen samanmielisiä ehdokkaita koneen tarjoamalla “matchilla”, myös lukemaan kiinnostavien ehdokkaiden vaalikonevastauksia, vaikka he eivät omalle shortlistalle nousisikaan samanmielisimpinä.
Vaalikoneiden myötä olen myös tuskaillut välillä omaa kyvykkyyttäni ryhtyä politiikkaan. Olen kaupungissamme verrattain tuore tapaus, joka ei tunne jokaisen kadunkulman, osayleiskaavan, aloitteen tai päätöksen historiaa ja käsittelykulkua. Vaalikoneiden myötä on kirkastunut, kuinka laajalla skaalalla kaupunginvaltuustossa asioita käsitellään ja päätetään. Paletti on värikäs ja asioiden kirjo valtava.
Vaikka käsiteltävien asioiden laaja-alaisuus aika ajoin hirvittää, uskon tämän realismin kuitenkin edesauttavan omaa onnistumista luottamustoimessa. En ole lähdössä valtuustoon henkseleitä paukuttelemaan tai uskossa, että olisin valtuutettuna suvereeni. Päinvastoin, joudun hyvin nöyrästi opettelemaan, kysymään, perehtymään ja kyseenalaistamaan voidakseni lunastaa äänestäjien minulle myöntämän luottamuksen. Jaksan kuitenkin uskoa, että hyvä valtuusto hyötyy dynamiikasta, jonka muodostavat paitsi eri ikäiset ja taustaiset ihmiset, myös kaupunkia eri tavalla tuntevat ja erilaisia perspektiivejä omaavat persoonat.
Tervemenoa siis vaalikoneiden ihmeelliseen maailmaan! Omia vastauksiani löytyy mm. Ylen, Sanoman sekä Aamupostin vaalikoneista, joista viimeisin avautuu ensimmäisten joukossa jo ensi viikolla.